Arkisto

Torstai 6.10.2011

Nuorten maajoukkueen kisaajat, valmentajat sekä kaksi kansainvälistä tuomariamme kokoontui Helsinki Vantaan lentokentän kahvilaan 6.10.2011, paikalle saapumisen takarajaksi oli sovittu kello 16.00. Kaikki noudattivatkin kutsua hyvin säntillisesti ja lähtöselvittelyt pitkälle lennolle saatiin rivakasti käynnistettyä.

Lähtöselvittelyä tehdessämme eteemme paukahti pieni paniikin poikanen, kun Woodin Mikellä olikin stanbye paikka eli hänelle ei ollut ensimmäiselle lennolle paikkaa ja toiselle lennolle ei tullut lippua ollenkaan. Onneksi ilman suurimpia ongelmia saimme myös Miken kumpaankin koneeseen mukaan.

Lento Amsterdamiin meni ihan mukavasti, mutta tulevan aikaeron vuoksi sovimme, että kaikki sinnittelee valveilla siihen asti kunnes olemme nousseet Amsterdamissa Malesian koneeseen. Tämän asian toteuttaminen vaati joidenkin kohdalla pientä ”peliliikettä” toteutuakseen. Varsinkin Woodin Mikkeä tuppasi hurjasti raukaisemaan.

Amsterdamissa koneiden vaihto sujui sutjakkaasti. Jumbojetti johon nousimme, tuntui olevan uusi kokemus monelle nuorelle matkalaiselle. Ihasteltavaa ja ihmeteltävää riitti. Erityiset riemunkiljahdukset, joku päästi kun nähtiin mitä oli tarjolla jetin viihdekeskuksessa. Nyt Mikkeäkään ei yhtään nukuttanut.

Unen saanti näillä pitkillä lennoilla ei ole niitä yksinkertaisimpia asioita ja kun Espanjan joukkue vieressämme piti vielä kovaäänistä ilonpitoa oli unirauha ”taattu”.  Tuo ilonpito tarttui myös joihinkin meidän joukkueen nuoriin niin kovasti, että rauhoittuminen vaati hieman voimallisemman äidillisen hyvänyön toivotuksen. Kaikki kuitenkin väsyivät aikanaan ja jotkut meistä nukkuivat jopa vallan kohtuullisesti, pitkälle saapumismaamme aamupäivään asti.

Perjantai 7.10.2011

Kuola Lumpuriin saavuimme noin kello 15:00 paikallista aikaa. Tilauksemme lentokentän taxi- yhtiöön oli jostain syystä kadonnut bittiavaruuteen ja taxi ei koskaan saapunut meitä noutamaan. Siinä sitä sitten taas suunniteltiin, kuinka tästä jatketaan kisapaikkakunnalle Melakaan, minne matkaa lentokentältä oli sentään vielä rapiat 140 kilometriä.  
Saimme kuitenkin suhteellisen vaivattomasti tilattua edullisen minibussi- taxin ja pääsimme jatkamaan matkaamme ihan kohtuullisen ajan kuluttua. Kurvasimme Melakaan tultuamme ensin päähotellin kautta, koska Heinosen Pikellä oli enemmän kuin kiire ilmoittautua tuomarikurssille. Pike ehti kurssille ajoissa ja muu joukkue jatkoi siitä matkaansa omaan majoituspaikkaansa Hotelli Holiday Inn:iin.

Hotellissa oli mukava vastaanotto ja kaikki sujui hyvin nopeasti ja luonnikkaasti.

Tuntui varsin ruhtinaalliselta kun saatiin pitkän matkan jälkeen omat huoneet, päästiin suihkuun ja puettiin hieman kevyempää päällemme. Ulkona oli kivasti reilut 30 astetta plussaa, kun huutavan nälän innoittamina lähdimme etsimään pikaisesti ruokapaikkaa.

Aivan hotellimme vieressä onkin kiva ostoskeskus, josta löytyy ratkaisu tarpeeseen kuin tarpeeseen. Ensimmäisen ateriamme jälkeen suunnistimmekin ostoskeskuksen ruokakauppaan ostamaan mukaamme hotellille iltapalaa ja paljon vettä, mitä täällä varmasti myös kuluu.

Tässä vaiheessa urheilijoille koitti pieni ja ansaittu lepohetki.  Anssi, Kaitsu ja minä sitä vastoin pidimme tässä vaiheessa pienen palaverin tulevista harjoituksista ja niihin liittyvistä järjestelyistä.
Hieman myöhemmin teimme sitten urheilijoiden kanssa kevyen verryttelyn, jotta saimme matkan aikana syntyneitä lihasjäykkyyksiä auki. Verryttelyn jälkeen kävimme varmistamassa seuraavien päivien harjoitusajat ja -paikan. Illalla urheilijoille annettiin lyhyt info tulevasta ja sitten olikin vuorossa jo iltatoimet.

Lauantai 8.10.2011

Aamu valkeni Melakassa sateisena, mutta erittäin kuumana (+35).  Suomen joukkue heräsi nyt jo hyvinkin virkeänä uusia lupauksia antavaan aamuun.  Aamiaisen jälkeen suunnistimme lyhyeksi ajaksi uima-altaalle, ”rohkeat” Anssi, Kaitsu, Emma ja Hellu kävivät jopa uimassa.
Kello 12.00 paikallista aikaa meille oli varattu harjoituspaikka, jonne pääsimmekin pienen odottelun jälkeen. Harjoituksen alussa tulomatkan meluisat Espanjalaiset ystävämme käväisivät, myös katsastamassa paikan, mutta poistuivat pian, sen suurempaa häiriötä tuottamatta. Harjoituksemme kesti tunnin ja vartin ja tuntui että saimme nuorille urheilijoillemme rakennettua sitä hyvää kisafiilistä, mitä tarvitaan tämän tason karkeloissa.

Harjoituksen jälkeen menimme yhtenä joukkueena syömään ja luomaan yhteishenkeä sinne läheiseen ostoskeskukseen. Ruokailun jälkeen osa porukasta jäi ostamaan tarvittavia vaatteita shortseja, t-paitoja ja treenikenkiä ja muut suunnisti suoraan ruokalevolle hotelliin.

Illalla urheilijat tekivät lyhyen palauttavan harjoituksen, minkä jälkeen Mikke ja Emma menivät vielä trimmaamaan itseään jalkahierontaan ja sen päälle uimaan.

Joukkue voi hyvin ja kilpailulliset odotukset ovat perustellun korkealla. Kivoja kommelluksia on sattunut useampiakin, mutta onneksi vain kivoja. Seuraavat päivät hiotaan kynnet terävimpään taistelukuntoon.

sunnuntai – keskiviikko 9 -12.10.2011

Kisakaupunki on alkanut näyttää koko ajan enemmän siltä, että täällä on jokin suurempi urheilutapahtuma, kun edustusasuisia joukkueita risteilee entistä enemmän Melakan kaduilla. Suomenkin kisaturistien pääjoukko saapui tänne jo sunnuntaina, heidän mukanaan saapui myös WKF/EKF:n hallitusten jäsen Yrsa Lindqvist.

Kilpailijoillamme on ollut kahdet harjoitukset päivässä, lepopäivä oli tiistai, jolloin tehtiin palauttava lihashuolto. Hyvästä joukkuehengestä kertoo, myös se, että tuomarimme Pirkko Heinonen oli mm. fysioterapeuttina antamassa palautusharjoitteissa kallisarvoisia neuvoja urheilijoillemme.

Kilpailijamme on tottuneet ilmaston muutoksen ja aikaeron tuomaan pieneen shokkiin ilmeisen hyvin, koska viimeistelyharjoitteet on päästy viemään lävitse selkeän nousujohteisesti. Kaikki uhkuvat mentaalisesti ja fysiikaltaan parasta ottelukuntoaan.

On ollut hienoa katsella miten kilpailijat noudattavat yhdessä sopimiamme ohjeita, koskien, niin liiallista auringon palvontaa, kuin myös sitä mitä suuhunsa laittaa. Oheiset asiat ovat olleet takaamassa joukkueen pysymiseen terveenä.

Tiistaina joukkueiden rekisteröintipäivänä tilaisuudessa vierähti reilut viisi tuntia, leppoisasti kollegoiden kanssa maailmaa parannellen. Mutta nyt kuitenkin uskon kaikkien kilpailijoidemme nimien löytyvän ottelukaavioilta, kun heidän kisapäivänsä ja ottelun aika koittaa.

Huomenna alkavat kisat, uskon että juuri silloin me kaikki täällä olemme

parhaimmillamme ja toivottavasi voimme viestiä sinne kotisuomeen mukavia uutisia.

Hienoina uutisina täältä voi kuitenkin jo viestittää, että Pirkko Heinonen sa Referee-B lisenssin komeasti suoritettua ja Sari Laine sai Coaches briefing hyväksynnän!!

kilpailupäivät 13 -14.10.2011

Kilpailupäivien tunnelmat olivat joukkueen sisällä ristiriitaiset, mitali oli erinomaisten otteluiden jälkeen lähellä mutta jäi saamatta.

Porin Shotokanin 18-vuotiaan karatelupauksen Helena Kuusiston otteet Karaten Nuorten MM-kilpailuissa riittivät aina pronssiotteluun asti.

Kuusisto voitti ensimmäisessä ottelussa sarjan hallitsevan Euroopan mestarin Italian Maniscalcon pistein 2-1. Laura Maniscalcolla on plakkarissa Nuorten EM-kultaa myös vuodelta 2010 sekä NMM pronssia 2009. Ottelussa Helena piti loistavasti Italiattaren potkut kurissa ja kuittasi omat pisteet selkeillä jodan zukeilla. Maniscalcon ainoa piste tuli Helenan varoitusten seurauksena hyvityspisteenä.

Seuraavassa otteluissa vastaan asettui Itävallan Reiter. Pitkä Itävaltalainen oli Helenalle tuttu vastus jo 2010 Izimirin EM kisoista. Silloin Helena voitti hänet keräilyissä. Varsinainen ottelu päättyi nyt tasan 0-0, mutta heti uusintaottelun alussa Helena nappasi pisteen terävällä kizamizukilla. Itävaltalaisella ei löytynyt lääkettä murtamaan Helenan puolustusta joten voitto Hellulle 1-0.

Toisen ottelun jälkeen alkoivat kisojen avajaisseremoniat jotka kestivätkin melkein kaksi tuntia.

Avajaisten jälkeen otteluita jatkettiin. Kolmannella kierroksella Helena kohtasi sarjan tänän vuoden EM hopeamitalistin Kroatian Lenardin. Helena otti heti aluksi 1-0 johdon. Lenard pääsi tasoittamaan chudan zukilla, mutta pian tämän jälkeen Helena otti ipponin ja meni 2-1 johtoon. Tämä jäi ottelun lopputulokseksi.

Neljännellä kierroksella tuli vastaan Uzbekistanin Barno.Lyhyenpää uzbekkia vastaan Helena käytti pidemmän uloittuvaisuutensa erinomaisesti hyväkseen ja napsi tasaiseen tahtiin. Voitto tuli lopulta lukemin 4-0.

Seuraavana oli vuorossa ottelu finaalipaikasta. Helenaa vastaan asettui  Turkin Hocaoglu. Turkkilainen oli raivannut tiensä finaaliin voittamalla Serbian Comancigin 6-0, USA:n Lyonin 8-0 ja Egyptin Redan 3-1. Tasaisen ottelun keskivaiheilla turkkilainen onnistui yllättämään Helenan hyvän rytminvaihdoin jälkeisellä zukisarjalla. Helena ei hyvistä yrityksistä huolimatta onnistunut tekemään pisteenarvoista suoritusta joten turkkilainen finaaliin lukemin 1-0.

Pronssiottelussa Helena kohtasi Egyptin Redan. Egyptiläinen oli aikaisemmissa otteluissaan osoittautunut varsin hyväksi potkijaksi joten Helena sai päävalmentajalta ohjeet keskittyä huolella torjuntoihin. Helena onnistuikin tässä mainiosti ja egyptiläisen potkut päätyivät Helenan käsiin. Varsinainen ottelu päättyi tasan 0-0 ja jouduttiin uusintaotteluun. Uusintaottelussa Helena laittoi uuden vaihteen päälle ja haki aktiivisesti pistettä. Hieman ennen ottelun loppua Helena onnistui potkaisemaan mawan egyptiläistä päähän. Potkun seurauksena Egyptin tyttö kaatui lattiaan. Liioittelulta haiskahtaneesta tilanteesta tuomio lopulta oli egyptiläiselle mubobista chukoku ja Helenalle ei rangaistusta kontaktista. Ottelun päätyttyä ilman suorituspisteitä jouduttiin Hantei äänestykseen. Tuomarit näkivät egyptiläisen paremmaksi pistein 3-1 joten mitali Egyptiin. Hieno suoritus Helenalta kuitenkin ja monta arvokasta päänahkaa otettiin, jotka antavat uskoa tuleviin koitoksiin.

Emma Aroselle ja Mikael Woodille tuli tällä kertaa tappio ensimmäisellä kierroksella.

Suomalaisten otteluiden jälkeen joukkueella oli vielä palaveri jossa käytiin läpi hyvät ja parannettavat asiat.

Voidaan lainata Pasi Hirvosen ajatuksia Aamulehdestä, avaimet on kädessä mutta lukko ei vieläkään auennut!

Kisajoukkue aloitti sunnuntaina paluumatkan Suomeen.

Kisaterveisin,

Sari Laine